Kaupunkien täydennysrakentamisen ja viherrakenteen paikkatietopohjainen yhteensovittaminen - Näkökulmia, aineistoja ja menetelmä maankäytön suunnittelun tueksi

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja kaupunkiluonto tuottavat monia hyötyjä ihmisille ja yhteiskunnalle. Kaupunkirakenteen tiivistäminen tulisi tehdä siten, että tuotetaan ekotehokasta, tiivistä yhdyskuntarakennetta, mutta säilytetään samalla viher- ja vesialueiden tuottamat hyödyt ja arvot. Erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön suunnittelussa joudutaan tasapainoilemaan rakenteen tiivistämisen ja viheralueverkoston tarjoamien hyötyjen välillä. Tässä raportissa esitellään spatiaaliseen monitavoitearviointiin (SMCA) perustuva paikkatietopohjainen (GIS) menetelmä viherrakenteen ja täydennysrakentamisen yhteensovittamiseksi osana maankäytön suunnittelua. Menetelmä testattiin yhteistyössä Järvenpään kaupungin kanssa potentiaalisten täydennysrakentamiskohteiden tunnistamiseksi. Saadun palautteen perusteella menetelmä koettiin hyödylliseksi, koska se mahdollistaa viherrakenteen ja täydennysrakentamisen arvojen yhteismitallistamisen ja esittämisen kartalla sekä helpottaa aiheeseen vaikuttavien tekijöiden jäsentämistä. Lisäksi raportissa on käyty läpi valtakunnallisia ja kuntakohtaisia paikkatietoaineistoja sekä niiden soveltuvuutta viherrakenteen rajaamiseen, luokitteluun ja täydennysrakentamiskohteiden arviointiin eri mittakaavatasoilla. Kunnille ja maakuntien liitoille lähetetyn kyselyn perusteella viherrakennetta ja täydennysrakentamista kuvaavia paikkatietoaineistoja on olemassa melko paljon. Niiden hyödyntämiselle on kuitenkin monia esteitä, kuten vajavaiset metatiedot tai paikkatieto-osaamisen puute

ES GreenBelt – A preliminary study on spatial data and analysis methods for assessing the ecosystem services and connectivity of the protected areas network of the Green Belt of Fennoscandia

The Green Belt of Fennoscandia forms an ecological network that spans from the Barents Sea all the way to the Baltic Sea. It is a part of the European Green Belt which runs through Europe, starting from the Barents Region and ending in the Balkans. The main body of the Green Belt of Fennoscandia consists of existing and planned protected areas near the shared borders of Finland, Russia and Norway. The green structure between these protected areas also plays a crucial role in the conservation of biodiversity. In addition to environmental values, the environment of the Green Belt of Fennoscandia provides a variety of ecosystem services which are notable on a local, regional and Europe-wide scale. Supplementing the current scientific knowledge base with information on the region’s connectivity and ecosystem services would facilitate the inclusion of these perspectives in the development of the Green Belt of Fennoscandia into a model area for international cross-border nature conservation cooperation. This preliminary study reviews a number of existing spatial data materials and analysis methods for assessing the Green Belt from the perspectives of the connectivity of the protected areas network and the supply and demand of ecosystem services. In addition to this, the study provides recommendations regarding the use of materials and methods, and outlines the contents and structure of a potential study spanning the entire region, as well as an assessment of its realisation schedule. There are a variety of methods for assessing connectivity and ecosystem services. Based on this study, we recommend that the Green Belt should be approached on two different scales: assessments of the general characteristics of the entire Belt should be supplemented with more specific regional assessments. The different parts of the Green Belt differ from one another as regards, for example, vegetation, ecosystems, living environments, population, accessibility, infrastructure and operators. As such, there are also regional differences in the most significant local ecosystem services, their demand and the pressures for change that affect them. We also recommend the use of several different and complementary analysis methods, as none of the analysis methods reviewed alone covers all of the important perspectives related to connectivity and ecosystem services. A great deal of spatial data suitable for use in assessments has been produced about the Green Belt area, but there are problems regarding the accessibility, uniformity, accuracy and regional coverage of these materials. Because of this, the collection and standardisation of materials requires a great deal of work before an overall assessment of the Green Belt can be carried out. It is particularly difficult to find uniform materials that cover all three nations’ areas of the entire Green Belt. The limited regional coverage of the materials also calls for complementary assessments carried out on different scales. An overall assessment of the Green Belt of Fennoscandia area would require a diverse union of different project partners. Access to some materials requires formal agreements and/or actual project cooperation. For cross-border cooperation, we recommend the utilisation of existing personal relationships and contacts between researchers and authorities. In addition to researchers and authorities, there are a large number of private and public operators who possess valuable expertise on the ecosystems, species and biodiversity of the Green Belt, spanning either the entire Green Belt or specific parts thereof

Ekosysteemipalveluiden tutkimuksesta hallintaan – kirjallisuuskatsaus ja tapaustarkasteluita

Luonnonvara- ja luonnonsuojelupolitiikkaa on perinteisesti kehitetty toisistaan erillään, mutta kestävän kehityksen politiikan ja vuonna 2005 laaditun YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion myötä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota toimivien monimuotoisten ekosysteemien välttämättömyyteen ja ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien tuottamasta ruuasta, raaka-aineista, veden ja ravinteiden pidätyksestä, pienilmaston säätelystä ja virkistyksestä on tunnistettu tutkimuksessa sekä yhä enemmän myös politiikassa ja käytännön päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelutarkastelujen tavoitteena on tuoda yhteen tieto ekosysteemien toiminnoista, tuki- ja säätelypalveluista, tuotantopalveluista, kulttuuripalveluista sekä luonnon monimuotoisuudesta, jotta palveluiden keskinäistä riippuvuutta voitaisiin arvioida ja kestävää käyttöä hallita. Ekosysteemipalveluita tarkastellaan ja ohjataan kuitenkin vielä varsin hajanaisesti, eikä uutta lähestymistapaa sovellettaessa aina osata hyödyntää jo olemassa olevia tieto- ja hallintajärjestelmiä. Tämä raportti kokoaa yhteen kansainvälisen tutkimuksen ekosysteemipalvelu-  lähestymistapoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten erilaiset suomalaiset luonnonvarojen ja maankäytön ohjaus- ja hallinta-  järjestelmät käsittelevät ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tuoda ajankohtainen sovellettava tietämys suomalaisten luonon-  varojen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Raportin ensimmäisessä osassa tunnistetaan vakiintuneet tarkastelutavat ja nostetaan esiin sellaiset menetelmät, joiden soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Kirjallisuuteen pohjaava katsaus esittelee ekosysteemipalveluiden tarkasteluja yhteiskunnan toiminnoissa ja hallinnan kohteena, mallinnuksella, paikkatieto-  tarkasteluilla ja maankäytön suunnittelussa, taloudellisella arvottamisella ja päätöksenteon tuessa. Raportin toisessa osassa havainnollistetaan ekosysteemipalveluiden sisällyttämistä päätöksentekoon ja luonnonvarojen hallintaan suomalaisten esimerkkien avulla. Luonnonvara-alan strategisten ohjelmien tarkastelu, pohjoiskarjalaisen suoalueen ekosysteemipalveluiden vertailu, Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekosysteemipalveluvaikutukset sekä ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen Helsingin Östersundomin ja Lahden Kytölän aluesuunnittelu-  prosessissa havainnollistavat päätöksenteon ja hallinnan keskeisiä kysymyksiä. Suomalaiset tarkastelut osoittavat, miten ekosysteemipalveluita muuttavaa päätöksentekoa voidaan tukea tunnistamalla, arvottamalla ja vertailemalla ekosysteemien tuottamia hyötyjä sekä käyttämällä indikaattoreita, paikkatietoanalyyseja ja niiden perusteella tuotettuja karttoja. Aineistojen ja tarkastelutapojen yhdistäminen vaatii teknistä osaamista ja voimavaroja sekä sektori- ja luonnonvarakohtaisten tiedonhallintajärjestelmien yleistämistä. Uusia tarkastelumenetelmiä tulee kehittää sekä olemassa olevien järjestelmien pohjalta että tarvittaessa kehittämällä uusia yhdentäviä menetelmiä. Samalla, kun osamalleja ja sektorikohtaisiin inventointi- ja seuranta-aineistoihin pohjautuvia tarkasteluja syvennetään ja hienosäädetään, joudutaan ekosysteemi- ja sektorirajat ylittävissä tarkasteluissa tyytymään todennäköisesti totuttua karkeampaan tietoon. Kuitenkin esimerkiksi paikkatietotarkastelut osoittavat yhdentämisen tuoman lisäarvon konkreettisesti. Vuoropuhelu eri mallien tuottajien ja tarkasteluja hyödyntävien päätöksentekijöiden ja osallisten välillä on tässä välttämätöntä

Integrating green infrastructure and ecosystem services in land use planning : Results from two Finnish case studies

Highlights • A further development of the two concepts of Green Infrastructure and Ecosystem Services can support land use planning. • New forms of dialogue between researchers, practitioners, policy makers and citizens are needed when integrating GI and ES in planning. • A better understanding of GI and ES concepts amongst planners can support the transfer of GI an ES concepts within existing planning practices. • The integration of ES and GI within planning strategies and practices requires the development of new land use planning tools.Scientific advancements on Green Infrastructure (GI) and Ecosystem Services (ES) have been conducted by experts from several disciplines such as landscape ecology, landscape architecture and, more recently, regional and urban planning. However, there are still difficulties in defining and operationalizing GI and ES within planning. This paper explores the possibilities and obstacles in incorporating the GI and ES concepts into policy frameworks, planning strategies and planning practices by taking as case studies the Helsinki-Uusimaa Region and the City of Järvenpää in Finland. In both cases, several studies on GI and ES have been developed with the collaboration of academics, research institutes and planners. The literature review focuses on the understanding and integration of GI and ES within land use planning. A qualitative content analysis was conducted of policy and planning documents and interviews with regional and city planners. The results show that while the national policy has already embraced the two concepts, the planning strategies of the Helsinki-Uusimaa Region and the City of Järvenpää need to fully integrate GI and ES. A wider and more concrete picture about the difficulties in operationalising GI and ES is provided by the planning practitioners. Rigid regulatory framework and current planning tools still represent obstacles to the effective integration of GI and ES. More science-practice collaborations between experts, practitioners and policymakers should support the development of our cities and urban regions having GI and ES in mind

Ekosysteemipalveluiden ja luonnon monimuotoisuuden riippuvuus vihreästä infrastruktuurista ja ohjausjärjestelmän muutostarpeet

Vihreä infrastruktuuri on nousussa oleva politiikkakäsite, jonka avulla pyritään vaikuttamaan erityisesti maankäyttöpolitiikan ja ympäristöpolitiikan muotoutumiseen niin, että ehkäistään yhtenäisten luonnonalueiden pirstoutuminen ja turvataan luonnon monimuotoisuus, joka ylläpitää talouden ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä ekosysteemipalveluja. Käsitteen keskeiseksi sisällöksi voidaan tiivistää ajatus viher- ja sinirakenteesta suunniteltuna resurssina, joka kykenee tuottamaan monenlaisia hyötyjä ja ekosysteemipalveluja yhtä aikaa moniin eri tarkoituksiin. Tämä raportti tarjoaa tutkimustietoa siitä, mitä vihreän infrastruktuurin käsitteellä tarkoitetaan eri yhteyksissä, miten sitä on käytetty julkisen politiikan edistämisen välineenä, miten vihreän infrastruktuurin tilaa ja kehittymistä voidaan arvioida ja kartoittaa luonnon monimuotoisuuden, kytkeytyneisyyden ja ekosysteemipalveluiden tarjonnan näkökulmasta, sekä mitkä tekijät vaikuttavat sen muotoutumiseen. Lisäksi raportissa esitetään suosituksia nykyisen sääntelyn kehittämiseksi siten, että vihreä infrastruktuuri voidaan säilyttää ja parantaa. Suomessa, toisin kuin eräissä muissa EU:n jäsenvaltioissa, vihreää infrastruktuuria ei ole vielä käsitteenä sisällytetty kansallisiin politiikkakeinoihin. Käytössä on kuitenkin joukko luonnonsuojelua, maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä säänteleviä keinoja, joilla on merkitystä vihreälle infrastruktuurille. Yhtäältä hyödyntämällä tehokkaammin ja suunnitelmallisemmin näitä olemassa olevia instrumentteja, kuten maankäytön suunnittelua ja luonnonsuojelulain tarjoamia aluesuojelukeinoja, voitaisiin vihreän infrastruktuurin politiikkaa toteuttaa voimassa olevan sääntelyn puitteissa. Tämä edellyttää kuitenkin viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen lisäämistä, tietopohjan vahvistamista ja seurannan kehittämistä. Toisaalta Suomessa ei nykyisellään ole politiikkakeinoja, jotka mahdollistaisivat järjestelmällisen ja kokonaisvaltaisen vihreän infrastruktuurin turvaamisen ja kehittämisen. Vihreän infrastruktuurin ylläpidon, suojelun ja luomisen kannalta olennainen sääntely Suomessa muodostuu laajasta ja hajanaisesta joukosta sektorikohtaisia ohjauskeinoja. Sektorikohtainen lainsäädäntö ja yksittäistapauksellinen päätöksenteko rajoittavat ympäristön muuttamisen sääntelyn vain kyseessä olevan toiminnan tai yksittäisen alueen arviointiin, eikä niiden avulla voida arvioida laajempia vaikutuksia tai strategisesti suunnitella laajempia suojelukokonaisuuksia. Muun muassa Ranskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa vihreän infrastruktuurin politiikkaa on lähdetty kehittämään uudenlaisella suunnitteluinstrumentilla. Myös Suomessa olisi tarkoituksenmukaista lähteä kehittämään uudenlaista suunnittelumallia, jonka avulla voitaisiin toteuttaa suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista vihreän infrastruktuurin politiikkaa. Raportissa esitellään malli, jonka pohjalta suunnitelmaa voitaisiin lähteä kehittämään. Suunnitelmaa voitaisiin Suomessa kokeilla ensiksi vapaaehtoisuuteen perustuvana yhteistyönä ja vasta sitten arvioida tarvetta lainsäädännöllisten puitteiden luomiselle. Kokeilun tavoitteena olisi löytää Suomen oloihin sopiva malli, joka toimisi pohjana vihreän infrastruktuurin alueelliselle suunnittelulle. Vaikka suunnittelu perustuisi vapaaehtoisuuteen, tarvittaisiin säännösmuutoksia suunnitelmien tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Muun muassa maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskeviin erityislakien mukaisiin lupa- ym. päätöksentekoa ohjaaviin säännöksiin tarvittaisiin muutoksia, jotta suunnitelmat tulisivat huomioon otetuiksi päätöksenteossa. Myös rahoitusinstrumentteja tulisi kehittää, sillä nykyiset rahoitusinstrumentit ovat osoittautuneet riittämättömiksi muun muassa ennallistamishankkeiden toteuttamisessa. Nykyistä rahoitusta voitaisiin joko ohjata uudella tavalla, tai voitaisiin luoda uusia rahoitusvälineit

Learning and the transformative potential of citizen science

The number of collaborative initiatives between scientists and volunteers (i.e., citizen science) is increasing across many research fields. The promise of societal transformation together with scientific breakthroughs contributes to the current popularity of citizen science (CS) in the policy domain. We examined the transformative capacity of citizen science in particular learning through environmental CS as conservation tool. We reviewed the CS and social-learning literature and examined 14 conservation projects across Europe that involved collaborative CS. We also developed a template that can be used to explore learning arrangements (i.e., learning events and materials) in CS projects and to explain how the desired outcomes can be achieved through CS learning. We found that recent studies aiming to define CS for analytical purposes often fail to improve the conceptual clarity of CS; CS programs may have transformative potential, especially for the development of individual skills, but such transformation is not necessarily occurring at the organizational and institutional levels; empirical evidence on simple learning outcomes, but the assertion of transformative effects of CS learning is often based on assumptions rather than empirical observation; and it is unanimous that learning in CS is considered important, but in practice it often goes unreported or unevaluated. In conclusion, we point to the need for reliable and transparent measurement of transformative effects for democratization of knowledge production